Rauma-puolue vai Rauma-perhe

Kuvitellaan perhe, jonka menot ovat enemmän kuin tulot – jotain pitäisi tehdä, koska pidemmän päälle tilanne on ymmärrettävästi kestämätön.
Kuinkakohan moni ottaisi tässä tilanteessa lisää velkaa säilyttääkseen nykyisen kulutustason?
Kuinka moni esittäisi, että pitäisi saada lisää koska joku jossain muualla saa?
Kuinka moni sanoisi, ettei tehdä mitään muutoksia vaan käytetään loputkin säästöt ja toivotaan parempaa tilipussia, vaikkei sellaista ole näköpiirissä?

Aika harva varmaan, mutta politiikassa asia on välillä toisin…

Vaikka kuntalaisten pitkäaikainen hyvinvointi pitäisi olla kaikkien yhteinen päämäärä, niin politiikassa laupiaita ovat olevinaan ne, jotka vaativat kulutusta varoista piittaamatta.
Politiikassa pahiksia ovat ne, jotka kysyvät mistä rahat saadaan.
Politiikassa rohkeita ovat olevinaan ne, jotka siirtävät ongelmat seuraavien ratkaistavaksi.
Lyhyen tähtäimen helpoille ratkaisuille huudetaan helposti hurraata, vaikka arki kallistuu päivä päivältä niin kotona kuin kuntataloudessakin.

Nyt sanotaan, että Rauma ottaa velkaa. Todellisuudessa Rauma on ottanut velkaa jo pitkään, mutta korjausvelan muodossa. Nyt kun korjausvelat tulevat maksuun, joudutaan tuo velka hakemaan pankista. Massiiviset korjausvelat ovat, ainakin osittain, seurausta lyhytnäköisestä politiikasta, jossa on säästetty kiinteistöjen asianmukaisesta ylläpidosta – eihän näin kodistakaan pidetä huolta.

Vaikka olemme jo Raumallakin kuulleet eräiden suusta toiveita paremmista (vero)tuloista, niin fakta on, että elämme historian pisimmän nousukauden huipulla, eivätkä tulomme silti kata menoja.
Jos emme tee mitään nyt ja nostaisimme vain veroja, niin mitä olisikaan edessämme laskukauden koittaessa?
Varmaa siis on, että asian korjaamiseksi on keväällä tarjolla vain enemmän tai vähemmän kipeitä ratkaisuja – onhan ne velatkin maksettava ja siksi tarvitaan suunnitelma.

Ratkaisuja ei minullakaan valmiina ole, mutta miten tekisin ratkaisut kotona?
Kotona selvittäisin millaisen aikajänteen ratkaisuja perheen talouden turvaaminen edellyttäisi.
Kotona huolehtisin siitä, ettei lapsien tarvitsisi kärsiä arjessaan aikuisten asioiden takia.
Kotona huolehtisin siitä, että isovanhemmillani olisi mahdollisimman vaivatonta ja turvallista olla.
Kotona voisin itse kiristää vyötä, mutta huolehtisin siitä, että perhe voi hyvin – perusasiat on kuntoon.
Ripaus ylellisyyttä arjessa on tietysti hieno asia, mutta jos varoja sellaiseen ei ole, niin minun perheeni tulisi toimeen ilmankin.

Mielenkiintoinen kevät on edessä. Helppoa ei tule varmasti olemaan ja vaalit tuskin ratkaisujen tekemistä yhtään edesauttavat, koska politiikka saattaa silloin taas tulla todellisuuden tielle. Nähtäväksi jää, harkintaa tarvitaan, toivottavasti pidetään huolta siitä mikä tärkeintä meille on.

Piditkö lukemastasi? Jaa sisältö sosiaalisessa mediassa