SoTe-uudistus, keisarille uudet vaatteet?
Onko kukaan kertonut sinulle, miksi SoTe -uudistusta tarvitaan?
Perimmäinen lähtökohta on, että palveluita käyttävien määrä sekä palveluiden tarve kasvavat vauhtia, joka aiheuttaa paineen rahoitukselle. Eli yksinkertaistettuna – rahat eivät riitä, ainakaan kaikkeen tai kaikille ja tämä tekee meistä poliitikoista “norsun posliinikaupassa”.
Puolueet heittelevät ratkaisuina ilmaan fraaseja, jotka ovat kuin poliittiset toimenpideohjelmat yleensäkin – kävi niin tai näin, niin aina voidaan sanoa, että ollaan onnistuttu (tai syyttää muita).
Tosiasia kuitenkin on, että kyseessä on nollasummapeli, johon liittyy “Junckerin laki” – eli me kaikki tiedämme, mitä pitäisi tehdä, mutta emme sitä, kuinka tulisimme sen jälkeen valituksi uudelleen.
Poliitikot kiertävät ongelman ydintä kuin kissa kuumaa puuroa ja vaikka kansalaisille heitellyt fraasit saattavat kuulostaa hyviltä, ne eivät pidä sisällään mitään mullistavaa. “Palveluita virtaviivaistetaan, osaamista lisätään, arvioidaan vaikuttavuutta, hyödynnetään moniammatillisuutta, ennaltaehkäistään, kirkastetaan, tehostetaan jne”. Näistäkin moni tarkoittaa vain yritystä puristaa ulos viimeiset mehut jo entuudestaan loppuun ajetusta henkilökunnasta.
Rahaa ei kuitenkaan ole ilmestymässä mistään lisää, vaan jonkin on oikeasti muututtava. Me poliitikot toki mielellään annamme ymmärtää asioiden muuttuvan ainoastaan parempaan. Mutta jos sote-uudistuksen alulle paneminen on poliitikoilta kestänyt toistakymmentä vuotta, niin miten päättäjien määrän lisääminen tässä tapauksessa ratkaisee perusongelman, eli rahojen ja resurssien riittämättömyyden, kun emme me poliitikot sitä ole nytkään saaneet ratkaistua?
Helppona “ratkaisuna” on toki väläytelty maakuntaveroa, eli “mää tarjoon, sää maksat”, mikä saattaa kantaa seuraavaan vaalikauteen, mutta valitettavasti se ei kuitenkaan poista perusongelmaa, vaan ainoastaan lykkää vääjäämätöntä.
“Mut tää puolue lupaa, että…”. Lähtökohtaisesti on selvää, että jokainen puolue haluaa pohjimmiltaan hyvää. Ei yksikään puolue tai ihminen halua terveyspalveluita vähennettävän, vaan ne ovat jokaiselle tärkeitä. Se mistä puolueet oikeasti ovat huolissaan, on valta. Sama syy, joka on taustalla koko tämän uuden poliittisen organisaation luomisessa.
Tästä päästäänkin suurimpaan kysymykseen. Muutoksia pitäisi tapahtua, mutta kykeneekö uusi organisaatio vallanhimossaan siihen vai ollaanko tässä vain keksimässä pyörää uudelleen? Liekö koskaan äänestäjää asetettu näin ikävään asemaan. Ennätyksellisen vähin tiedoin pitäisi tehdä päätöksiä ennätyksellisen suuressa asiassa, josta harva mitään ymmärtää. Muuttuuko mikään – se jää nähtäväksi. Ainoa varma on, jos jätät äänestämättä, jäävät myös tarpeesi huomiotta.
Nyt jos koskaan äänestäjä on se, joka eniten tsemppiä tarvitsee!
Jami Toivonen