Ilmastohuijaus Suomessa vai totinen tosi?

Paljon puhuttua ilmastonlämpenemistä pidetään esillä etenkin suomessa ja se on tehostunut vielä eduskuntavaalien alla. Aihe on todellinen, mutta epäilen, että ei Suomi voi vaikuttaa ainakaan täällä kotipohjolassa paljoakaan, vaikka syyttävää sormea mielellään heilutellaankin.

Se on kuitenkin aiheena parhaiten käytettävissä siihen, että viedään suuren yleisön huomio muualle, pois niistä asioista joka oikeasti koskettavat meitä täällä joka ikinen päivä. Sanotaan, että pienetkin asiat vaikuttavat, mutta kokonaisuutena emme voi juurikaan vaikuttaa ilmaston lämpenemiseen täällä suomessa, ei vaikka kiellettäisiin kaikki – hengittäminenkin.

Esimerkkinä yhtenä suurimmista ongelmista johon kuuluisi keskittyä, ovat nämä ns. lämpökeräimet maailman merissä. Valtamerissä on tämän päivän tiedon mukaan viisi (5) valtavaa jätepyörrettä ja koko ajan niitäkin löytyy lisää. Nämä jätekasat toimivat kelluvina lämpökeräiminä, jotka estävät auringonvalon takaisinheijastumisen ja samalla varastoivat itseensä lämpökuormaa lämmittäen merivettä. Samalla nämä toimivat myös tehokkaina veden haihduttamoina, josta syntyy myös suojaava harso joka sekin aiheuttaa auringon lämpösäteilyn pysymistä maan päällä.

Väittäisin jopa, että vaikka kaikki pohjoismaat ns alas ajettaisiin, ei sillä olisi suurtakaan muutosta ilmaston lämpenemiseen niin kauan kuin USA, Venäjä, Kiina, Intia ja muut suursaastuttajat eivät muuta ympäristöagendaansa pohjoismaiseen suuntaan.

Niin kauan kun nämä maat eivät tee muutoksia, niin kuljemme vääjäämättä tuhon tiellä, eikä siihen auta millään lailla Suomessa polttomoottoriautojen kieltäminen vaan päinvastoin sellaiset päätökset aiheuttavat lisää kuluja kansalaisille ja jostain nekin rahat saatava jos mielii elää suomessa. Suomessa harjoitettava suppeakatseinen ympäristöpolitiikka tavallaan ankeuttaa omalla toiminnallaan kansainvälisellä areenalla toimivan teollisuuden kilpailukykyä joka herkästi siirtyy saastuttaviin maihin kilpailukyvyn saavuttamiseksi – siis juuri niihin maihin, jotka ilmastonmuutoksesta viis veisaavat.

Ilmastonmuutoksesta jauhaminen toki sopii metropoleissa eläville ihmisille, joilla ei ole kosketuspintaa reaalielämään, vaan suurin aika kuluu trendikkäissä ”kaffiloissa” juoden vaahtopursotettua lattea ja seuraillen paheksuvasti polttomoottoriautojen liikettä kadulla. Realiteetti kuitenkin on, ehkä heidän harmikseen, että Suomessa on elämää myös metropolien ulkopuolella ja tämä pitää ottaa huomioon myös ilmastopolitiikkaa tehtäessä.